Yritin saada ukkoja yksin nukkumaan, ja päätin, että heti kun mahdollista, häivyn hevon-vitun-kuuseen-pois-kaikesta-tästä-helvetin-paskasta ainakin kolmeks päiväks johonkin, ja laitan puhelimen pois päältä! Tuun sit takas kun huvittaa. Tai jos enää huvittaa...

Kävin eilen pakon sanelemana kaupassa pikku-ukkojen kanssa. Koko ajan muistutin, että kaupassa täytyy olla nätisti ja blaa-blaa-blaa. Ukko kakkonen oli valinnut jo jäätelön ja olin valitsemassa ykkösen kanssa jätskiä, kun kakkonen KIIPESI JÄÄTELÖALTAASEEN SEISOMAAN! Jep-jep.

Eilen oli vähän normaalia touhukkaampi päivä.

Ukko ykkönen kirjoitti sprii-tussilla portaikon seinään siskon nimen, eikä muka tiennyt kuka oli kirjoittanut...

Pojat meni toisen siskon huoneeseen naapurin koiran kanssa ja suihkivat hajuvettä ympäri huonetta ja koiran päälle. Lisäksi siskon lempikynsilakalla oli maalattu pöytää, meikkipöytää, tyynyä, sänkyä ja ikkunaa...

Lisäksi sitä normaalia testaamista ja tottelemattomuutta, liikennemerkeissä kiipeilyä, autotiellä juoksentelua, kuuroutta jne... Selvittiin hengissä kuitenkin.

Ukko ykkönen keksi, että bussipysäkin merkin tankoa pitkin voi kiivetä, ja niinpä se pikku apina kiipeilee tolppaan ja taputtelee bussin kuvaa. Ikää siis neljä vuotta.

Käytiin tänään poissa kotoa ja jätettiin vain ukko ykkönen hoitajan kanssa kotiin. Takaisin tullessa oli parisängyn patjojen väilinen lötköpötkö pihalla ja kaikki petivhkeet ympäri taloa.

Ukko kakkonen on tänään käynyt vessassa pissalla ja kuivannut viimeiset pissatipat puolikkaalla wc-paperirullalla. Ihan kuin yhteen tippaan ei riittäisi yksi pala? Ja pöntöllä on ollut kovasti vetovaikeuksia.

En tiedä, onko se hyvä tai huono juttu, että enää ei hermo mene ekana reaktiona kaiken maailman pöljän touhuista. Naurattaa, mutta se ei oo riemukasta eikä iloista. Lähinnä epätoivoista. Sellaista, että kauankohan tätä hullujen huonetta vielä kestää? Pääsiskö välillä Kellokoskelle lomailemaan??